Se ensimmäinen - elämäni koira -

Labradorinnoutaja TVA BH Tsarodej Toptail "Lilli"

16.9.1998 - 29.4.2011

Säkä: 50 cm, Paino: 24 kg

Koiranetissä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN37787/98&R=122

Vuonna -98 aloin haaveilemaan koirasta. Rodulla ei ollut minulle niin suurta väliä, niinpä mies päätti roduksi labradorinnoutajan, koska hän harrastaa metsästystä. Selasin koiralehteä ja siinä oli ilmoitus naapurikaupungissa olevasta narttupennusta, joka oli vielä vailla kotia.

Silloin ei tehty kummempia perehtymisiä pennun sukuun, ei terveyden kuin luonteenkaan puolesta. Onneksi oli tuuria ja saimmekin mitä hienoimman koiran. Samaa ei voi sanoa toisinpäin. Lilli joutuikin sellaiseen "luonnetestiin" opettaessaan tietämätöntä ymmärtämään koiran sielunelämää. Mitään käsitystä koiran kouluttamisesta ei ennestään ollut. Eikä ollut kyllä tavoitteitakaan. Haaveena oli, että omistaisin koiran, jonka voisi päästää lenkillä irti ilman, että se samantien juoksisi naapurikylään asti.

Lillin kanssa tuli kokeiltua lopulta monenlaista. Ja miksipä ei niin hienoluonteisen koiran kanssa touhuaisi, joka antoi anteeksi monet virheet. Tutustuttiin tokoon, noutajien metsästyskoulutukseen, verijälkeen, agilityyn ja jopa koiratanssiin. Ja luonnetesti samoin kuin käyttäytymiskoekin piti käydä kokeilemassa.

Lilli läpäisi pari vuotiaana noutajien taipumuskokeen, vaikka monin tavoin sen työskentelymotivaatiota yritettiin tuhota. Metsästyskoe käynnit jäivät siihen, mutta käytännön metsällä Lilli on käynyt syksyisin.

Tokosta tuli meille lopulta ykkösharrastus, vaikka pohja rakennettiinkin 'kiskaisu-hinasta + seuraa-käsky' -tekniikalla, eikä koiran palkitseminen ollut päivän sana. Mutta onneksi ei ollut silloin haaveina kuin saavuttamattomalta tuntuva alokasluokan ykköstulos, niin ei alkanut enempää ahdistamaan. Luokka kerrallaan tavoitteet kuitenkin vaihtuivat, kunnes Lilli korkkasi erikoisvoittajaluokan 9-vuotiaana ja siitä vuoden päästä valioitui. Viimeisessä kokeessa 10-vuotiaan Lillin seuraamista kehuttiin ensimmäistä kertaa vietikkääksi, joten sillä riitti meininkiä uran loppuun asti.

Agility oli meillä hyvänä kakkosharrastuksena. Lilli tykkäsi siitä kuin hullu, ja hulluksi se tulikin radalla. Kilpailu-uran alussa oli todellisia ongelmia saada Lilli kunnialla lähtöpisteeseen, kun se kiljui suoraa huutoa ja oli varastamassa joka sekunti. Ja radalla se saattoi roikkua jossain vaiheessa hihassa kiinni... Kisoissa käytiin, vaikka laji ei tahtonut sopia omalle hermorakenteelle. Jännitys ja liian monta vauhdissa huomioitavaa asiaa ei ollut sopiva yhdistelmä. Varsinkin kun Lillin suhtautuminen lajiin oli niin intohimoinen. Se ei jäänyt odottelemaan myöhästyneitä ohjauksia, vaan suoritti edessä olevat esteet ja palasi haukkumaan minut pataluhaksi. Viimeisen kerran käytiin kisoissa Lillin ollessa vajaa 10v, jolloin mielessä kangasteli harmoninen jäähyväissuoritus. Mutta Lilli ei antanut armoa, vaan otti kaiken ilon irti. Ehkä se olikin paras tapa lopettaa.

Koiratanssi tuli kuvioihin vahingossa, kun tokon rinnalla tuli opetettua erilaisia temppuja tekemään treeneistä vaihtelevampia. Käytiin esiintymässä vanhainkodilla, mutta kisoihin asti ei tullut lähdettyä.

Lilli oli sijoituskoira ja se teki yhdet pennut, joista meille tuli tytär Hilma.  http://luckyluke.vuodatus.net/page/Hilma

Luonnetesti:

Toimintakyky +1 kohtuullinen

Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu +3 kohtuullinen hillitty

Taisteluhalu +2 kohtuullinen

Hermorakenne +2 suhteellisen rauhallinen

Temperamentti +3 vilkas

Kovuus +3 kohtuullisen kova

Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus + laukausvarma

Tulos 223 p