Kannuksessa oli lauanataina agilitykurssi (Juha Orenius kouluttajana), jota olin katsomassa. Oli taas opettavaista nähdä taitavia ohjauksia ja miten ongelmia ratkottiin. Heti pitää kokeilla treeneissä, miten meillä toimii patukkahoukutin puomin ylösmenolla, kun on kaksi putkensuuta molemmin puolin puomia vetämässä koiraa puoleensa.

Sunnuntaina olitiin sitten itse tulessa, kun Luke osallistui tokokurssille. Kouluttajana oli Jessica Svanljung. On ipanois-pentulainen vaan kehittynyt parissa kuukaudessa! (Miten niin sitä ei saisi enää sanoa pennuksi?? Ikää ei ole kuin VASTA 1,5v.) Mutta aivan eri tavalla Luke  keskittyi treeneihin kuin kolme kk sitten edellisellä kurssilla.

Tehtiin ensin seuraamista ja näytin meidän palloavusteiset seuraamiset; pallo eka vas. kädessä sitten oikeassa. Menivät hyvin. Sitten kokeilin patukkaa kainalossa ja sain palautetta kaverilta, että sekin meni hyvin, että turhaan kommentoin kesken seuraamista (taas) että sen pää on jo vinossa jne. Mutta vähän se kuitenkin väljenee, niin että itse "tunnen" sen vaikkei ehkä näykään.  Jessica oli sitä mieltä, että koira ei opi / oppii hitaasti, kun houkutin on näkyvissä. Joten suositteli, että nyt avut pois ja perusasennon kautta eteenpäin. Ensin paikalla seuraamista ja siitä palkkaa. Ja sitten yksi askel ja palkka jne. Tätä metodia on jo niin moni sanonut, että pitäisi kait uskoa ja tehdä todeksikin.

Sivuilletuloihin suositteli hihna-apua tukemaan perusasennon suoristamista. Ei kättä, saati makupaloja.

Liikkeestä seisomisessa voin tehdä vielä selvemmin, että itse peruutan suoraan edellä (nyt olen mennyt vähän kuin sivuttain tai yläkroppa kääntyneenä). Peruttaessa lisätään sitten oma liike jatkuvaksi käskyn annonkin jälkeen. Ja sitten lisätään seisomisen ja palkkauksen väliä, ja siitä omaa liikettä koiran sivuilla ja lopulta kierretään koira.

Treenien lopuksi tehtiin ryhmäpaikallamakuu. Nyt en puuttunut Luken katselemiseen ympärille, vaan sen sijaan kävin joka kerta palkkaamassa, kun otti minuun kontaktia. Oli rauhallinen suoritus.