Labradorinnoutaja Monica "Hilma"

15.4.2001 - 6.6.2011

Säkä: 50 cm,  Paino: 22 kg

Koiranetissä http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN22325/01&R=122

Lillin pentueesta Hilma oli ainoa musta narttu, joten siinä oli pennun järkiperäiset valitsemiskriteerit... Hilman kohtalona oli osittain "kakkos-koiran -asema", kun Lillillä oli enemmän ominaisuuksia harrastuspuolelle. Ei tullut niin täysipainoisesti panostettua Hilman kanssa treenaamiseen kuin mitä Lillin kanssa lopulta tehtiin. Mutta tuli silti Hilmankin kanssa harrastettua ja se sai kyllä kokeilla muutakin kuin olohuoneen sohvan pehmeyttä.

Hilmallakin urkeni ura tokossa. Vaan niin oli 'omena pudonnut kauaksi puusta'... Hilma kerkesi viedä välillä 6-0, kun käytti hyväkseen pehmeään luonteeseen verhottua 'feikki-surkeutta' - passivoituminen kannattaa aina-. Tokossa kuitenkin kilpailtiin AVO1 verran. Hieman jäi hampaankoloon, että ei päästy sen kanssa kokeilemaan voittajassa, kun osasi jo luokan liikkeitä.

Agilityä Hilma harrasteli, vaikka se ei oikein innostunut koskaan lajista, vaan oli perässä vedettävää sorttia. Mutta pääsi Hilma kuitenkin kisoihin, kun kerta osasi kaikki esteet. Aikaraja vaan tuli nopeasti vastaan, eikä meidän olisi kärsinyt ottaa yhtään kieltoa. Niihin tuhraantui tolkuttomasti aikaa, kun Hilma hipsutteli vaivaantuneena takaisin uuteen yritykseen.

Metsälajeista Hilma kokeili mejää ja kävi se noutajien taipumuskokeissakin. Kokeisiin treenaaminen oli vain luvattoman vähäistä ja niinpä Hilman taival hyytyi lokin kanssa tiheään kaislikkoon.

Käytännön metsällä Hilma sen sijaan onkin sitten ollut omassa elementissään ja lähinnä juuri kanalintumetsällä. Siinä pienessä labradorissa löytyy myös 'pystykorvan-vikaa', joten se auttelee metsällä useammallakin saralla. 

Kotona Hilma on ollut huomaamaton ja eikä se ole kaivannut ihmisen kanssa touhuamista. Erityispiirteenä mainittakoon Hilman intohimo omenoihin. Asuimme talossa, jonka pihalla oli useita omenapuita. Hilma repi omenat puiden alaoksilta ja söi myös maahan pudonneita taukoamatta. Sitä piti oikeasti vahtia, ettei se jäänyt pihalle pitkäksi aikaa yksin, koska rajaa ei tullut vastaan, että se olisi lopettanut omenoiden syömisen.

Hilma oli myös sijoituskoira ja teki yhdet pennut. Uutta sukupolvea ei meille enää kuitenkaan tullut, vaan ajatus uudesta rodusta oli jo itänyt ja odotteli oikeaa ajoitusta.  http://luckyluke.vuodatus.net/page/Luke

Luonnetesti:

Toimintakyky +1 kohtuullinen

Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu +3 kohtuullinen hillitty

Taisteluhalu -1 pieni

Hermorakenne +1 hieman rauhaton

Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas

Kovuus +1 hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus + laukausvarma

Tulos 127 p