Käytiin vielä Pihtiputaalla agilityäkin treenaamassa. Esteet oli kasvihuoneessa, jossa kohtuu pehmeä hiekkapohja. Olipa hyvää treeniä Lukelle päästä taas eri paikkaan ja eri esteille treenaamaan.

Puomin ylösmenokontaktitreenit erikseen. Kontaktilla nami, jonne koske-käskyllä ja kutsu pois ja hyppyytys takana olevalle aidalle. Näitä toistoja muutama eikä yhtään puomin kokonaista suoritusta; maltoinpas Jospa sille saisi vahvistumaan ajatuksen, että puomilla on todennäköisempää kääntyä pois kuin edetä ylös.

Keinu myöskin erikseen. Ylösmenolla nami – jonka kävi syömässä sivusta  –kele. Uusi lähetys ja siitä ylös pannasta pitäen. Nyt namipalkka valmiiksi keinun puolivälin jälkeen, niin oli helpottamassa nousemista. Näitä pari-muutama ja meni lopussa ilman varmistamista.

A myös kertaalleen – no problem.

Sitten otettiin kepit (10kpl) ja siinä piti jo pojun keskittyäkin. Niitä ei saanut tehtyä ”ohimennen” ohjaajan avustamana, vaan Luke joutui IHAN ITE tekeen kaiken työn  Keppien alussa oli vääntöä, että nouseeko se nenä sieltä turpeesta vai ei. Ja ipanois yritti pari kertaa lähteä hajamielisenä pujottelemaan ja sotkeutui samantien näppäryyteensä. Haukuin sen nyrkkiä heristäen, niin johan syttyi lamppu penskan päässä ja teki kepit molemmin puolin hienosti.

Ja sitten vihdoin ratapätkä aita u-putki rengas aita-takaa. Lukella ei ongelmia, mutta itse takkusin renkaan jälkeisen käskyn ajoituksen ja oman sijoituksen kanssa. Mutta saatin me sen lopulta tehtyä niin kuin halusin.