Itseni kanssa tahtojen taisto, jaksaako ottaa Luken autosta ulos. Alunperin suunnittelin treenaavani Luken kanssa jotain tokojuttua. Aikani kun seisoin juttelemassa, mietin, viitsinkö edes käydä leikkimässäkään hallissa. (Jotenkin ei kauheesti huvita, kun sen arkipöllöilyt vie hermot. Joka hel..n lintu saa sen säntäämään, jäniksistä puhumattakaan.) Pakko puristus, kun puupää kerran mukana. 

Kolme seuraamispätkää. Nyt sain tehtyä loivat oikealle käännökset suurinpiirtein kuten halusin (aik. koiran kanssa tehtynä olen kytännyt vain koiraa, jolloin se on ottanut etäisyyttä ja oma askellus mennyt ihme harhailuksi. Ilman koiraa kuivaharjoittelussahan kaikki menee kuin elokuvissa.) ja tulihan siihen yksi 90-oikeaankin. Hyvin piti paikan. Ehkä se oikean käden palkkaus on nyt auttanut. Olen yrittänyt sisäänajaa itselleni uutta käyttäytymiskaavaa; että voi olla vaikeaa...  Saas nähdä vaan, että kohta mulla sitten on vino koira.

Luke teki motivoituneesti kaikki pätkät. Ekalla patukka rintataskussa ja kahdella seuraavalla se oli tosin oikeassa kädessä vas.kainalon edessä. Mutta silti hyvä suoritus, koska leikki oli jotenkin huonoa. Kumpi parempi, seuraaminen hyvää + leikki huono vai seuraaminen huono+leikki hyvä...