Agilityn jälkeen mentiin vielä metsään ja tein esineruudun. Alue  n. 5m leveä ja 50m pitkä. Luke lähti laukkailemaan eteenpäin, mutta kohta oli jo sivusuunnassa ulkona alueelta. Kutsuin pois hetken katsottuani, ettei sillä ollut mitään ajatusta, että tallatulla alueella olisi asian kanssa mitään tekemistä. Uusi lähetys ja sama homma, vasemmalta lähti ulos alueelta. Kolmas lähetys ja vieläkin meni vasemmalta hieman yli ja lopulta oli takarajankin yli. Huutelin takaisinpäin (en luokse) ja Luke lähti sitten tulemaan ja sitten jäikin takarajalle pyörimään ja löysi imukuppipehmolelun piilotettuna lehtien alta oik. takakulmasta. Palautus oli vauhdikas - enkä nyt hihkunut kuin kerran.

Sidoin Luken puuhun, ja nyt kävin mukamas viemässä toisen lelun 40m:iin (joka oli jo valmiina). Sille lähetys, ja nyt meni suoraan ja palautus hyvä. Ehkä pitää kuitenkin tehdä näitä näkövientejä aluksi, kun ei kerran olla treenattu.

--- OT. Lillillä on juoksu menoillaan ja alkaa tärppipäivät läheneen... Luke ja Lilli makaavat olohuoneen lattialla nenät vastakkain ja molemmilla korvat takana (sen mitä luppakorvakin kykenee) ja vinkuvat. Onneksi ei Lukella ole selkään hyppiminen ensimmäisenä ajatuksena kun tytön näkee (ihan normaaliaikana), ettei tarvi olla koko ajan kieltämässä ja Lillihän ei omia puoliaan pidä. Niin voivat kuitenkin oleilla vielä juosuaikaankin samassa huoneessa ilman puuttumista. Varmasti Luke tulee taas mallailemaan itseään tässä tärppiviikon aikana, että mitenkä päin sitä itsensä asettelis, mutta ei ole onneksi heti haukkana kaappaamassa Lilliä syleilyyn, kun samaan tilaan pääsee. Jotain olen sentään saanut opetettua pojanviikarille. Kahta toisiaan nylkyttävää narttua kun on vuosia kattellut enkä siihen aikanaan puuttunut, niin sen päätin, että seuraava koira tässä talossa ei enää niitä temppuja tee