Jotain pientä ollaan tehty, mutta mitään edistymistä ei juurikaan, joten eihän sitä jaksa päivittää eikä treenata. Niin tai eihän tuollaisia kokeiluja voi treenaamiseksi sanoakaan..
Yksi peltojälki kokeiltiin, mutta hermot meni, kun ei mennyt niin kuin piti. Tais olla n. 300 askelta ja nameja edelleen epäsäännöllisesti, vanheni 1h ja kulmia 3, keppejä 4. Oli lämmin ja tuulinen keli, joten sivulta tuullessa ajoi tietysti ½m sivussa ja poikkesi jäljeltä poimimaan namin ja taas sivussa... grrr.. Eka keppi nousi, sitten tuli kulma vasemmalle ja jo ennen sitä pysähteli Luke välillä katselemaan horisonttiin ja tuulen suuntaan... olisiko haistanut jäljen, joka jatkui taas viistosti vasten tuulta... mitä lie kaikkea... Kulman kuitenkin oikaisi ja muutenkin haparoi sen suoran jolla oli 2 ja 3 kepit. 2. jäi mutta 3 ja 4 (oik.90-kulman jälkeen) nousi. Mutta yleisvaikutelma: Haaveileva.
Tokossa lähinnä kotitreenejä. Jääviä jonkin verran avuilla (ilman seuraamista), mutta lähinnä ollaan junnattu seuraamisen kanssa. Ja se pään asento vain kääntyy ja kääntyy...
Agilityä ei olla käyty montaa kertaa treenaamassa. Parina viime kertana tosin opeteltiin oikein urakalla hyppäämään rengas kehikon välistä, joten eiköhän se suoritustapa saatu mieliin...
Arkihäiriötä ollaan totuteltu torilla ja mm tivolialueella. Ja paikallamakuuttamista muuallakin kuin laboratorio-olosuhteissa ja vähän pidempiä aikoja, ei kokeenomaisesti.
---
Jatkon suhteen tänään pohdittiin vakavampia suunnitelmia. Olisiko mahdollista lyödä lukkoon syksylle agilitykisa ja myös tokokoe... Koska treenaamisestahan ei henkilökohtaisesti tule mitään, jollei päämäärää ole, vaan "ensivuonna" odotuttaa itseensä... Paljonko muutamassa kuukaudessa koira voi kehittyä... Eihän se vaadi kuin uskoa.
- Ja sitä että koira pysyy tallessa. Luke hävisi tänään aamulenkillä puoleksi tunniksi. Poikkesi metsätieltä metsän puolelle. Ja se ei lähtenyt minkään eläimen perään -tyylillä, mutta ilmeisesti siellä oli joku, koska eipä palannutkaan samantien takaisin tielle. Odotin paikallani muutaman minuutin ja jostain kaukaa kuului pari haukahdusta, mutta muuten ei sitten mitään. Huutelin paikalla n. 10 min ja lähdin lopulta tietä eteenpäin - samaan suuntaan, jonne kuvittelin Luken edenneen metsässä. N.½km päässä pysähdyin pellonlaitaan huutelemaan joksikin aikaa. Ei mitään ääniä saati näköhavaintoa. Ei muuta kuin takaisinpäin, josko Luke olisi sittenkin palannut kotia kohti. Palatessa tietäpitkin näinkin hiekassa laukkajäljet kotiinpäin. Jatkoin huutelua samalla ja lopulta Luke tulikin vastaan aika lähellä kohtaa josta alunperin lähtikin. Kyllä kerkesi puolessa tunnissa jo huolestua ja miettiä jos mitä kauhukuvia.
Kommentit