Olipa huono ajoitus meidän treeneillä. Mentiin hallille kun ukkosmyrsky lähestyi ja sehän tuli just päälle kun mentiin halliin. Ei kestänyt hermo olla peltikattoisessa hallissa, kun salamoi aivan yläpuolella, joten pääteltiin, että ehkä auto on turvallisempi kuitenkin. Lukekin jopa reagoi hallissa ukkosen paukkeeseen hakkumalla ja vinkui, vaikka muuten ei ole ukkosesta aiemmin välittänyt. Autoon mennessä se yritti ensin pyrkiä takaboksista mun luo, tassuilla raapi verkkoa katonrajasta, mutta lopetti kyllä, kun huomautin. Mutta levottomana läähätti sen 10-15min mitä myrsky riehui päällä. Onneksi ei juuri hallin ympäristössä ollut pahin trombin silmäke, ettei saatu puita tai niiden kapaleita niskaan. Pelotti kyllä, että lähteekö hallin katto ja vielä paiskautuu auton päälle tms..

Ei ollut kauheeta treenifiilistä, mutta pakko se oli mennä takaisin eikä jäädä kyyhöttämään autoon, kun pahin ukkonen oli mennyt ohi. Olihan Luke edelleen levoton hallissa (ukkonen jyrisi siis), mutta teki kyllä ihan ok ja leikki myös. Eipä me juuri muuta otettukaan kuin seuraamista, parit maahan ja seisomaan pysähdykset. Niin ja kaukoja maahan-istu takapalkalla.