Talloin takapihan metsänreunaan 4m pitkän polun, jolle piilotin lehtien alle 3 keppiä. Kävin hakeen Luken sisältä ja se lähti samantien jäljestämään nurmikon poikki, että missä olin käynyt (kävelin perässä enkä puhunut mitään koko aikana). Luke löysi polulle ja samantien tonki lehtien alta ekan kepin suuhun ja minä kiljuin ja hihkuin sen palauttaessa keppiä niin nopeaan kuin pysyi. Makkaraa palkaksi ja sitten vapautus (ei käskyjä, vaan katsoin vain eteen). Luke lähti samantien uudestaan polulle ja löysikin toisen kepin, josta uudet bileet. Ja taas vapautuksella sai itse miettiä mihin menisi. Lähti nyt jonkun metrin eri suuntaan haistelemaan (olisiko hivenen jo into laskenut?), mutta sitten taas aivan kuin olisi muistanut jälkipolun tai todennut, ettei muualla ole muuta mielenkiintoista tms, palasi polulle ja kolmas keppikin löytyi.